maanantai 29. toukokuuta 2017

Tätien lempituoksut videolla ja Chloé Roses de Chloé loi tuoksumuistot Turkista





Mikä voisi olla kivempaa ja jo vuosien takaa oma juttu, joko ostaa uusi tuoksu lentokentältä reissuun ja luoda matkalla tuoksumuistoja uuden tuoksun kautta tai tässä tapauksessa blogiin testiin saadun tuoksun avulla. 

Jo vuosia on ollut oma juttu, että ostan reissuun tosiaan uuden tuoksun  ja käytän tuoksua matkalla ja kotiin palatessa, kun suihkauttelen kyseistä tuoksua ja etenkin, jos suljen silmät, vievät tuoksumuistot salaman nopeasti matkamuistoihin.

Viime kesän Latvian reissulla oli mukana Chloé Signature Eau de Toilette, joten oli selviö, että Roses de Chloé lähti reissulleni Turkkiin mukaan ja näin olen Turkin matkan muistot pullottanut Roses de Chloé tuoksupullon sisälle. 

Roses de Chloé on ihana tuoksu, kuten muutkin Chloé kanssasisarensa, hieman ruusuisampi versio alkuperäisestä Chloé tuoksusta. Raikkaan pehmeä alkutuoksu muodostuu ruusun, rakuunan, bergamotin, sitruunan ja litsin  yhdistelmästä. Tuoksun sydämessä Damascena-ruusun sekoittuu viehkeästi yhteen magnolian kanssa, sydäntuoksua syventää setripuu ja viehkon makeuden antaa persikka, omena ja mustaherukka. Tuoksun viimeistelee valkoinen myski, meripihka ja puiset nuotit, jotka antavat Roses de Chloé tuoksulle syvempää naisellisuutta perinteisten kukkais/hedelmäisten tuoksujen sijaan.

Chloé tuoksuista on tullut minulle erittäin rakkaita ja siksi tarkan valinnan jälkeen juuri Chloé tuoksut ovat päässeet reissujani sulostuttamaan, sillä on tärkeää, että tuoksuvalinta matkalle on sellainen, johon ei kyllästy, vaan jota tulee rakastamaan pitkään. Valitsinkin alkuperäisen Chloé Signature tuoksun viime vuoden parhaaksi tuoksuksi, sillä on tuoksuja, jotka tulee ja menee äkki-ihastuksen huumassa ja sitten on niitä tuoksuja, joilta odota posket kuumottaen uutuuksia ja joihin et kyllästy ikinä, hoita yksinkertaisesti rakastat, joiden tuoksu saa aikaan hyvän olon. Chloé, Escadan kesätuoksut, Marc Jacobs Daisyt ja vielä neljäntenä minulle uudet Viktor&Rolfin tuoksut ovat tulleet jäädäkseen sydämeeni.

Roses de Chloé tuoksun kuvasin Turkin Afyonin vuorella 1840metrin korkeudella ja joka tuntui  mukavan inspiroivalta ympäristöltä hyvin kauniille, herkälle ja raikkaalle tuoksulle. Kesäkuun Kreikan matkalle pääsee mukaan See By Chloé Eau Fraiche tuoksu ja näin minulla on pian pullotettuna pala Latviaa, Turkkia ja Kreikkaa. <3

Ovatko Chloé tuoksut sinulle tuttuja tai nimenomaan kyseinen Roses de Chloé? Onko sinulla tapana luoda tuoksujen kautta matkamuistoja tai joitain muita muistoja? Mitkä oli sinun nuoruuden lempituoksut?

Tuoksuvaa ja aurinkoista päivää kaikille. <3

Alla Tädit tubettaa video tätien lempituoksuista ja tuoksumuistoista joita tuoksut herättää. Mukana menossa tietenkin Chloe Signature mm. :)

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kaikki facebook lärvikuvani!

New York Disney Store kuinkas muuten ;)


Pojan rippijuhlat.


Matkalla Lontooseen 10-vuotishääpäivänä.


Hehku televisio-ohjelman muuttumisleikki, jossa kaikki oli feikkiä, hiuspidennykset, geelikynnet ja ripsienpidennykset. Ripset lähti viikossa, kynnet kuorin irti, kun alkoi se nuppineulan poimiminen olla hankalaa ja hiustenpidennyksiä en ole sen koommin pitänyt. 


Maybelline Babylipsien lanseeraus Suomeen, jonne voitin avec-liput. Oma blogi oli silloin vasta noin 3kk ikäinen.


Näitä hahmoja taisi kokeilla miltei kaikki. 


Mitä olisi Tiia ilman omaa valomiekkaa. Tässä odotellaan Force awakens ensi-iltaa.
Tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.



Tenavat ensi-ilta.


Marks&Spencer söpö pipo.


Matkalla jonnekin.


Hellapoliisin tiloissa Maijun kanssa höpsöttelemässä.


Elokuvissa ukkelin kanssa.


Kokeilin uutta Power yhteistyön kautta saamaani rautakiharrinta. Laineista tykkäsin, mutta meikkiä oli aivan liikaa. 


Ping Helsinki ja saimme tehdä Järvenpään kukkatalon kukista omat kukkaseppeleet. 

Tovin mietin toteutanko tätä Facebook naamahaastetta, kun oma nassu näin monin kuvin on jo hieman vaivaannuttavaa. Facebookin taisin liittyä olisiko vuonnan 2007 ja tämä haastehan on Facebook naamakuvat 10-vuoden ajalta. Muistaakseni meni pari vuotta, että laitoin edes profiilikuvaa Faceen, se oli mielestäni silloin perin noloa ja koko Facebook vallan outo. Muistan kun joku kamukin pyysi Facekamuksi, sanoin etten ehdi olla siellä, että laitetaan tekstareita tai sähköpostia, hih.

Aikamoinen someharppaus on tullut vuosien saatossa tehtyä ja oman naamankaan laitto someen ei enää tunnu missään, ei edes se meikitön naama, jota en tosin ikinä tohtisi sentään profiilikuvaksi Faceen laittaa. Olisipahan hauska Facebook haaste sellainen, että jokainen vaihtaisi kamalimman kuvan itsestään Facebookin profiilikuvaksi. Myötähäpeä ja häpeälle yhteisöllinen nauraminen voisi olla tervehdyttävää, mutta kantaisiko moinen haaste hedelmää ja uskaltaisiko kukaan lähteä mukaan,  uskaltaisitko sinä?

Mahtavaa päivää kaikille toivottaa kaikki naamani. :)

lauantai 27. toukokuuta 2017

Täytyy mennä kauas, jotta näkee lähelle







Täytyy mennä kauas, jotta näkee lähelle pitää hyvin paikkaansa. Arvostan kovasti perhettä ja elämääni, mutta korventavan ikävän voi tuntea vain, jos menee hieman kauemmaksi. Oli lyhyellä tai varsinkin pidemmällä reissulla, perhettä tulee aina valtaisa ikävä. 

Nyt ikävää korosti vielä Länsi-Turkin ja Suomen eroavaisuudet maana. Suomessa nainen on aidosti tasa-arvoinen ja jättäessäni lapseni isän huomaan, lapsillani on yhtä hyvä kuin minun eli äidin kanssa, vanhemmuus on tasa-arvoista. Tällä viittaan siihen, että Suomessa äidillä on yhtälainen oikeus toteuttaa itseään, kuten isälläkin ja molemmat hoitavat tasapuolisesti vanhuuden tuomia tehtäviä.  On hyvä myös muistuttaa itseään siitä, että naisen asema ei ole ollut näin tasa-arvoinen vielä jokin aika sitten ja muutokseen tarvitaan aina useampia sukupolvia ja kaikki muutos ei ole aina edes hyvästä, vaan muutokset tuovat myös mukanaan lieveilmiöitä.

Afyonissa suurin osa naisista verhosi hiuksensa huivilla ja meille matkaajille ei olisi tullut mieleenkään pukeutua hellemekkoihin paikan päällä. Yhtenä päivänä taisi pari meistä yrittää, mutta huomasimme olomme epämukavaksi ja hellemekot jäivät laukkuun hautumaan ja yhdet ainoat farkut meinasivat lahota päältä. Afyonissa toisaalta kukaan ei tuijotellut, ei esineellistänyt naista ja myös me ulkomaalaiset naiset saimme kulkea kaduilla ilman polttavia katseita. 

En väitä, että suomalainen nainen olisi yhtään sen onnellisempi, kuin länsiturkkilainen tai muutenkaan blogissa ota kantaa miten kenenkin tulisi elää ja olla. Eri kulttuurit kehittyvät eri tahtiin ja mikä olen sanomaan mikä on oikein tai hyvä tai mitä kukaan on sanomaan myöskään meidän tavasta olla ja elää. Suurin vääryys tapahtuu siinä, että toinen kulttuuri yrittää väkisin mukauttaa toisen kulttuurin tai uskonnon oman näköisekseen ja suurin synti meillä kaikilla onkin toistemme tuomitseminen ja erilaisuuden tuomitseminen. 

Ikävä kuitenkin tuli sitä vapauden tunnetta mikä Suomessa vallitsee, aitoutta olla minä ja myös valtava ikävä tuli miestäni, jonka kanssa elämme kaiken suhteen tasa-arvoisessa avioliitossa. Ok vaikka pyykkikori pursui yli laitojen saapuessani kotiin tai whats up puhelun aikana huomasin, että kuopuksen hiukset olivat niin likaiset, että olivat kuin öljyllä kuorrutettu, nämä ovat lilliputtiseikkoja suurempien asioiden äärellä.

Matkustaminen avartaa, laajentaa perspektiiviä, sivistää ja on elämyksellistä. Matkustaminen auttaa myös näkemään mikä on omassa kotimaassa hyvää ja mikä vieraassa maassa.

Afyonissa oli hauskaa katsella tietynlaista rentoutta, esimerkiksi koulun pihalla. Opettajat kessuttelivat menemään ja lapset nahistelivat pihalla vapaasti. Oikeastaan tuntui, että palasin aikakoneella jonnekin omien vanhempieni lapsuuden aikaan. En ole koskaan itse polttanut, enkä siedä tupakan hajua eli se ei ole se juttu tässä, vaan se tietty sääntöjen aiheuttama ylihössötys, miten me täällä Suomessa hössötämme lapsistamme. Lasten kuuluu saada osakseen myös pettymyksiä ja sitä, ettei aina kaikkea ajatella heille valmiiksi.

Matkustaminen tuo perspektiiviä joka kantilta ja auttaa ymmärtämään myös paremmin, miksi toisessa maassa toimitaan tietyllä tavalla ja mitkä asiat taas tuntuvat omassa maassa paremmalta ja osittain myös siksi, että olen tähän suomalaiseen kulttuuriin kasvanut.

Miten mukavaa oli myös huomata, että perheellä oli ollut ikävä ja ettei äiti ole aina itsestäänselvyys ja miehen tekemä munakas maistui tänään aivan erityisen kotoisalta ja hyvältä, koska siihen munakkaaseen kiteytyi ikävä ja rakkaus.  

Vaikka ulkomailla on mahtavaa käydä ja laajentaa perspektiiviä ja saada  matkakassiin kokemuksia, kotiin on ihana palata, koska koti on turvasatama ja se ainoa paikka maailmassa, jossa minä olen kokonainen eli minä, vikoineni ja hyvine puolineni.  Eikä se ole edes se Suomi maana, koska olemme 5-vuotta asuneet ulkomailla, koti on siellä missä perhe on.        

Tänään juhlimme oman esikoisen 13-vuotissyntymäpäiviä, mansikkakkua, Pirates of the Caribbean leffailua ja herkuttelua.
Miten siellä, mitä lauantaihinne kuuluu tai onko viikon aikana tapahtunut jotain mullistavaa. Kivaa olisi kuulla. Aurinkoista lauantaita kaikille. <3

Ai niin tuo outo kahvikapseli kuva on sellainen, että sen verran puhki vielä reissusta, niin olin laittanut kapselin mukiin ja jäin odottamaan, että kahvi valuu... Toinen pahempi moka oli, että ostimme eilen tyttärelle synttärilahjaksi läppärin, emmekä muistaneet, että olimme jo syksyllä ostaneet tyttärelle uuden läppärin. Nyt en kyllä ymmärrä miten näin pahasti voi jo viirata, ihan ennenkokematon juttu moinen latvan lahous. Noh minä taasen olin jo uutta läppäriä vailla, joten eilen minulle ostettu uusi lähtee palautukseen ja minä saan tyttären vanhemman läppärin. Eli tavallaan tässähän tuli jopa säästöä hehe. 

perjantai 26. toukokuuta 2017

Turkish Airlines Lounge Istanbul















Eilen lentelimme Afyonista Istanbuliin, jossa meillä oli n. 6-tunnin odotus ja kiitos matkanjärjestäjän Turkki.fi:n ja Turkish Airlinesin saimme tuon ajan levähtää Lounge Istanbulissa, joka on normaalisti tarkoitettu business matkaajille tai kultakortin omistajille. 

Kumpainenkin lento meni erinomaisesti ja erityistä plussaa, että matkalaukun paino saa olla huimat 30kg. Kuten ylhäällä olevasta kuvasta näkyy, ymmärsin pakata laukkuni juuri oikein "piripintaan". Oikeasti laukussa painoi kaimani Tiian ja minun kuvernööriltä lahjaksi saadut marmoriset shakkilaudat ja huima määrä esitteitä Afyonista. 

Hienoa myös oli, että lentokoneessa oli todella laaja valikoima katseltavia leffoja. Mitä olen lentänyt SAS:lla Friscoon, niin leffavalikoima ei ollut ainakaan silloin kovin kattava. Palvelu oli hymyilevää ja ripeää, ei mitään valitettavaa.

Itse Lounge Istanbul on yksi maailman kymmenestä hienoimmasta loungesta ja olihan lounge aivan upea ja hillittömän iso. Erilaisia herkkuja, ruokaa, juomaa, erikoiskahveja ja erikoismehuja sai nautiskella mahat täyteen. Ehdimme nauttia sekä aamiaisesta, että lounaasta. Jotenkin erityisen huippua oli munakkaiden paistopiste, munakkaaseen sai valita omat täytteet ja intialainen ruokapiste oli myös mahtava lisä.

Vessa oli kaunis ja hienostunut ja valehtelematta joka kerta, kun kävin vessassa, siivooja oli vessaa siivoamassa eli kaikki paikat kiilsi. 

Loungessa muuten oli mahdollisuus saada myös hierontaa, ai että. Kannattaa kurkata alla oleva video, vaikka onkin kömpelö ja hölmö sormenikin ajoittain tupsahtaa kameran linssin eteen, sillä videolta vasta saa hieman kuvaa yli 5000neliöisen loungen suuruudesta ja upeudesta. 

Kiitos Turkish Airlines ja Turkin valtion kulttuuri-ja matkailutoimisto matkasta, lennoista ja vaikuttavasta lounge elämyksestä. 

Nyt on mukavaa viikon reissun jälkeen palata normipostauksiin ja normielämään. Matkalla hyvä, kotona paras. <3

Ohessa muuten viimeisin lehtijuttu Turkista, jonne yllättäen tämä keski-ikäinen oli päässyt näkyville vähän enemmänkin. Tehokkaita somettajia nuo turkkilaiset. ;)

torstai 25. toukokuuta 2017

Turkki Afyon päivä 5 ja tänään sumpiteltiin pormestarin kanssa!

Viimeinen päivä takana Afyonissa ja onpahan ollut vauhdikas ja suorastaan hämmästyttäväkin reissu. En olisi matkaan lähtiessä uskonut näkeväni palan aitoa Turkkia, jossa taskuvarkaita ei tarvitse pelätä, jossa ei ole niin kovin kielitaitoisia ihmisiä ja ehkä joitain suomalaisia kiinnostaa, ettei alkoholia saa oikein mistään. 

Afyon on siisti kaupunki, kaduille ei roskata. Ihmiset eivät tuijottele vaan ovat hienotunteisia meitä turisteja kohtaan. Kaupunki on tunnettu geotermisestä vedestä ja se on oikeastaan koko Afyonin sydän. Afyonilla menee mukavasti paikallisen turismin vuoksi mutta toiveissa toki olisi saada Euroopan unioni suostumaan siihen, että terveyshoitoihin tultaisiin muualtakin euroopasta. Geotermistä vettä on niin paljon, että vedellä lämmitetään ymmärtääkseni suurin osa asumuksista ja lämmityskustannukset ovat ilmaiset. Jännä ettei kukaan ole nähnyt tuossa rakoa rahastaa ihmisiä.

Afyonissa on paljon nähtävää ja geoterminen vesi ja spa-elämykset ovat jotain varsin ainutlaatuista. Niiden perässä tullaan ympäri Turkkia sekä hoitamaan sairauksia, kuin nauttimaan ja lomailemaan. Afyon onkin ns. "terveyskaupunki".Yksi asia on aivan erityisesti mainittava, kylpylöiden hotellihuoneessa on tullut loistavalla paineella vettä ja vielä halutessa kuumaa. Inhoan kun suihkusta tulee haaleaa vettä ja liruna ja hiustenpesu kestää iäisyyden. Täällä paikallinen vesi jättää hiukset vielä ihanan pehmeiksi. Kenties Afyonin vedessä onkin taikaa. <3


Ikbal Thermal Hotel&Spa hotellinjohtaja on pitänyt meistä niin hyvää huolta ja pohtinut joka käänteessä miten meillä olisi hyvä. Totesikin, että seuraava reissu meidän pitää tehdä vain spa-elämyksistä nauttien. Hotellia voin sydämestäni suositella ja hotellin kyljessä on aivan mieletön määrä erilaisia kauppoja ja merkkiliikkeitä. Starbuckskin löytyy ja iso Supermarket. 





Suurena yllätyksenä meille on tullut valtaisa kiinnostus ns. suomalaisia bloggaajia kohtaan. Olemme kahvitelleet kuvernöörin ja kulttuuri-ja matkailupuolen toimitusjohtajan kanssa ja eilen meidät halusi vielä tavata Afyonin pormestari. Harvemmin sitä saa juoda lattea näin tärkeiden henkilöiden kanssa. :)


Osa meistä shoppaili käsintehtyjä nahkalaukkuja, joiden hinta oli noin 30-50e. Noin muuten emme ole shoppailemaan ehtineet tiiviin ohjelman vuoksi. Paikallisten miesten on ehkä hieman vaikeaa ymmärtää shoppailukulttuuria. ;)

Ikbal Thermal ravintolassa tuli taasen nautittua turkkilaista hyvää ruokaa ja en tosiaan tiedä mikä tai mitä tuo jälkkäri sisältää muuta, kuin hunajaa, juustoa ja pähkinöitä, mutta olipahan aikamoisen hyvää. 

Supermarketissa piti luonnollisestikin käydä ostamassa kotiin halvaa ja ym. tuliaisia. Ystäväpariskunta on tuonut pariin kertaan maailma parhaimman tuoksuista huuhteluainetta tuliaisiksi Turkista ja tietenkin oli itsekin pakko tuoksutella jokaikinen huuhteluainetörppö. En löytänyt juuri sitä tuliaispulloa, joten jätin huuhtispullot ostamatta, vaikka oikeasti olisi tehnyt mieli ostaa joka tuoksulla varustettu hyvän tuoksuinen pullonen kotiin. 


Kaiken maailman tärkeiden herrojan tapaamisen jälkeen on siltikin vaikeaa uskoa, että meistä oli tänään juttua kolmessa eri sanomalehdessä! Olen vieläkin pökerryksissä kaikesta tästä huomiosta ja vieraanvaraisuudesta ja aavistuksen myös sellaisesta hurjasta yliyrittämisestä. Ei suominainen moiseen ole tottunut. Taidetaan me kaikki mukana olleet bloggaaajat muistaa tämä reissu loppuelämämme ajan. :)
Tällä reissulla on syöty, syöty ja syöty ja turkkilainen ruoka on yksinkertaisesti aivan huippuhyvää ja jälkkärit kanssa ja aah tuore halva. 

Tälläinen reissupäivä tänään, josta huomattavasti tarkempaa kuvamateriaalia videolla, mm. se sumppihetki pormestarin kanssa. Miten rukousnauhoja tai turkkilaista herkkua locumia eli Turkish delighteja tehdään ja niitä makuja on kymmeniä erilaisia. :)

Kiitos Afyon ja kiitos Turkish Airlines ja Turkin valtion kulttuuri-ja matkailutoimisto, joiden kanssa yhteistyössä matka on toteutettu. Silti ihanaa matkata kotiin, lapsia ja miestä on jo aikamoinen ikävä. <3

Aurinkoista torstaita kaikille ja tänään 13-tunnin matkaamisen jälkeen jalkani tulevat koskettamaan Suomen kamaraa. :) Koti on kuitenkin se paikka, jonne on ihana palata.