lauantai 17. helmikuuta 2018

Mielettömän upea ja mykistävä mainos Kenzo World






Tiedättekö mitä kohdallani tapahtui, kun näin alla olevan tuoksumainoksen n. 2-vuotta sitten. Jäin kuumeisesti odottamaan itse Kenzo World tuoksua vuoden ajan "pakko saada ajatuksella", kunnes tuoksu rantautui Suomeen. Kyseinen mainos on aivan käsittämättömän upea ja kertoo tukahdetuista tunteista, roolien rikkomisesta, vapauden kaipuusta, yhteiskunnan tiettyjen normien aiheuttamista ahdistuksen tunteista. Mainos kuvaa aivan mielettömällä tavalla rajoista ja kahleista itsensä vapauttavaa ja itsenäistä Kenzo naista. 

Mainoksen malli on varmasti miltei meille kaikille tutun eli ihastuttavan ja suuren luokan kaunottaren näyttelijättären Andie Macdowellin tytär Margaret Qualley. Andie itse teki mielettömän roolin Hugh Grantin kanssa elokuvassa Neljät häät ja yhdet hautajaiset. Andien tytär Margaret on mainoksesta päätellen erittäin lahjakas hänkin, sillä tuo irrottautuminen kahleista ja yhteiskunnan normeista kuvataan niin käsittämättömällä ja suorastaan maanisella tavalla, että olen joutunut katsomaan kyseisen videon lukemattomia kertoja. Mainos nimittäin naulitsee ja ihan hevillä en pystyisi itsestäni puristamaan moista suoritusta ja ilmeikkyyttä.

Niin naulitsee myöskin Kenzo World:n upeat tuoksutkin, sillä tuoksupullo itsessään kuvaa kaikkinäkevää silmää ja sen tuomaa uskonnollista turvaa. Itse tuoksu henkii uskallusta, spontaaniutta, yllätyksellisyyttä, leikkisyyttä ja värikkyyttä. 

Tuoksun luoja Francis Kurdkjian on lähtenyt rohkeasti yhdistämään erilaisia tuoksunuotteja ja tuoksu onkin odottomaton kokoelma kukkaisia nuotteja, pionia, jasmiinia ja mukaan sekoittuu lämmin meripihka. Punaiset marjat ja hedelmät tuovat tuoksulle pienen hennon aavistuksen makeutta. 

Vuonna 2016 lanseerattu vihreä Kenzo World  Eau de Parfum on energisoiva, räjähdyksenomaisen upea tuoksu, jossa on kutkuttavaa naisellista lämpöä, kukkien huumaa ja punaisten marjojen makeutta. Huumaava, koukuttava, spontaani ja yllätyksellinen tuoksu. 

Nyt kauppoihin on rantautunut herkän vaaleanpunainen ja kepeämpi Eau de Toilette versio Kenzo World tuoksusta, jota kuvaillaan naisellisuuden kukkakimpuksi, joka hymyilee elämälle. Naiselle joka ei ota itseään liian vakavasti, joka ei pelkää olla oma itsensä, vaan haluaa säväyttää ensisilmäyksellä. 

Kyseessä on hedelmäinen ja kukkainen tuoksu leikkisälle naiselle, jolla on pilke silmäkulmassa. Kenzo World Eau de Toilette pitää sisällään herkullista päärynää, pionia, mantelin kukkia ja Orrista. Vaikka kyseessä on Kenzo World tuoksun Eau de Toilette versio, omaan tuoksunenään kumpaisetkin tuoksut ovat ainutlaatuisia yksilöitä ja aivan omia tuoksujaan. Missä EdP on mystisempi ja sensuellimpi, EdT on kepeämpi ja iloittelevampi. 

Kumpainenkin tuoksu kestää muuttumattomana iholla koko päivän ja kyseisiä tuoksuja saa mm. Sokokselta ja hinta 50ml on 81e ja 30ml 58e. 

Tuoksut eivät todellakaan ole vain tuoksuja, kaikki se aika ja kehittely, mainoskampajan, keulakuvan miettiminen, itse tuoksun luominen ja tuoksupullon designin suunnittelu, ovat taidetta ja kuvaavat samalla oman aikakautemme suunnittelua ja designia. Iso peukku myös paketeissa olevalle pistekirjoitukselle. <3

Onko Kenzon tuoksut ylipäänsä tuttuja, löytyykö suosikkeja ja miltä vaikuttaa sinun silmiin ja tuoksunenään Kenzo World EdP ja EdT? Täällä vuoden odotus aikanaan palkittiin, kun sain hyppysiini vihreän Kenzo World tuoksun ja Kenzo World lunasti kaikki odotukset, mitä alla oleva mieletön mainoskin antoi kertoa. Suosittelen katsomaan, mainos on upea!

Tuoksuvan kaunista perjantaita kaikille. <3
                       *Tuoksut pr-näytteitä


torstai 15. helmikuuta 2018

Avainhetki joka loi perheeni!

Luin Emman Harkittuja herkkuja blogista kivan mielenkiintoisen postauksen nimeltä "Avainhetkiä" ja Emmalle kommentoituani tuuminkin, hei haluan kirjoitella samasta aiheesta. Aihe sopii myös hyvin eilisen ystävänpäivän vaaleanpunaisen hattaraisiin jälkilöylyihin.  
Pelonsekaisin tuntein on joskus hauskaa leikitellä ja pyörittää ajan kelloa taaksepäin ja pohtia, mitäs jos olisin mennyt onneni ohi. Mitäs jos minut olisi pienenä laitettu siihen ruotsinkieliseen päiväkotiin, josta hampaat irvessä kieltäydyin ja koko elämäni polut, ystävät, kenties työpaikka, koulut, kaikki olisi mennyt eri tavoin. Mieheni olisi eri henkilö ja olisiko minulla lapsia tai edes miestä, mitä olisi tapahtunut, ellei kohtalo olisi kuljettanut minua polkujaan, kuten kuljetti?

On hurjan pelottavaa ajatella, mitä jos lapseni eivät olisikaan syntyneet, asiaa ei lämmitä yhtään ajattelu, että sitten minulla saattaisi olla ihan toiset lapset. Tälläisiä aiheita on joskus elokuvissakin pyöritelty ja aiheena on suorastaan raastavaa ajatella, mitä jos minulla olisi ihan eri perhe, vaikka se eri perhe sitten oma perhe olisikin, enkä tietäisi muusta. Tämä ajattelu saa myös arvostamaan merkillisellä tavalla sitä omaa elämäänsä ja rakkaitaan lähellä. 


Meidän pikku tiitiäiset silloin joskus. <3
Koska perhe on selkeästi omalla kohdalla sellainen elämän leikkauskohta ja ehdottomasti niitä asioita, joita en vaihtaisi tietenkään. Onkin selvää, että oma avainhetkeni on ollut perheeni syntyminen, tämän nykyisen perheeni, mutta liitän tarinaan mukaan myös oman lapsuuden perheeni synnyn.  Pitkän kaaren mukaan oman avainhetkeni ympyrä sulkeutuukin välillisesti lapsuuteen ja ei olisi toteutunut ilman muita ihmisiä. Näinhän se aina näissä tarinoissa menee, tarinan sivuhenkilötkin ovat suuressa roolissa. Kun kaivaa jonkin syntytarinaa oikein pitkälle, on ällistyttävää miten ihmiselämän pieneenkin hetkeen vaikuttaa niin moni muu tapahtuma ja muut ihmiset. 


Törmäsinpä omaan mieheeni Ravintola Kaarlen portaikossa Helsingissä. Olin laittanut päälleni "älä tule lähelleni nutturan ja paksut vihasilmälasini", en ollut seuraa etsimässä, vaan uuden ystävän kanssa pitämässä hauskaa. Kompastuin Kallen portaikossa ja vieras mies koppasi minut kiinni, katsoi hymyilevillä silmillä silmiini takaisin. Ehkä tuo hymy ei ollut ihailua kuten luulin, vaan kenties toista nauratti verkkokalvoille iskevä koominen näky sekavine nutturoineen, valkoisine paitoineen, jossa oli kahvijuomaläikkiä etumuksessa ja siinä juomassakin oli lusikka ylösalaisin ja alkoholilla ei siis ollut mitään tekemistä asian  kanssa. ;)

Katseen kohtaaminen portaikossa oli kuitenkin rakkautta ensi silmäyksellä ja ellei rakkautta, niin ainakin ihastumista. Kuusi  kuukautta tästä kohtaamisesta, kun mieheni koppasi minusta kiinni, muutimme perheenä viideksi vuodeksi ulkomaille miehen työn perässä ja mukaan seikkailulle lähti mieheni kaksi lasta edellisestä liitosta ja minun kolme kissaa. Sain suurperheen suorastaan puolessa vuodessa ja elämäni mullistui eikä ollut enää entisellään. 
Muksut <3

On hauska miettiä tuota muistoa ja miten pienestä kaikki oli kiinni, satunnainen törmääminen, sekunnin murto-osa tai mitä jos en olisi kompastunutkaan.  Mutta paljon enemmän tarvittiin, jotta tämä kyseinen avainhetki otti kuitenkaan syntyäkseen. 

Samana päivänä juttelin työpaikalla Nina ystäväni kanssa, joka ei tuolloin vielä ollut ystäväni, mutta tänä päivänä on erittäin rakas ja hyvä sellainen. Heitin sitten Ninalle torstai päivänä, joka ei ollut tuolloin minulle mikään normi biletyspäivä, että "josko lähtisimme baariin" ja siihen Nina vastasi, että "lähdetään vaan". Jos Ninalle ei olisi  tuo ilta sopinut, olisi tämä tarina täysin toisenlainen. Samana iltana löysin itselleni hyvän ystävän ja myös mieheni. Sanoisinko, että nyt aletaan jo puhumaan totisesti todellisesta onnenpotkusta. Mieheni kautta sain vielä neljä upeaa lasta, joten tuo ilta todellakin toi monta ihmistä elämääni ja kasoittain rakkautta. 

Sattuipa sitten vielä niin, että Nina tiesi mieheni edellisestä työpaikastaan ja kun treffien aika oli ja varmistelin vielä Ninalta, että oletko varma, ettei kyseinen mies ollut joku hullu, Nina vastasi "trust me, ihan täyspäinen mies on, mene treffeille vaan". Luultavasti olisin mennyt treffeille joka tapauksessa, mutta kivan säväyksen tarinalle antaa tämä Ninan ja mieheni yhteinen vanha työpaikka. 
Nina&minä
Mutta miten sitten Ninaan tutustuin ja päädyin samaan työpaikkaan Ninan kanssa. Tästä päästäänkin jo lapsuuteen ja kaikkein pitkäaikaisimpaan ystävyyteen ystäväni Sarin kanssa, jonka kanssa olemme olleet ystäviä jo 45-vuotta. Sarinkin tätini löysi minulle ystäväksi Töölön kerrostalon rapusta, joten tätiänikin tarvittiin tähän tarinaan. Sari ja myöhemmin elämääni ystäväksi tullut Sarin sisko, ovat minulle kuin siskoksia ja olen erityisen otettu, että he kutsuvat meitä kolmea siskoksiksi ja meidän Whatsapp ryhmänkin nimi on "siskot". 
Rakas tätini Tuula ja minä <3
Se, että päädyin Ninan kanssa samaan työpaikkaan johtui siitä, että Sarin sisko oli ja on tänä päivänäkin töissä kyseisessä työpaikassa töissä ja Sari neuvoi ottamaan siskoonsa yhteyttä, jos sieltä löytyisi minulle parempipalkkaista työtä. Niinpä otin Sarin siskoon yhteyttä ja päädyin samaan työpaikkaan Sarin siskon Kikan kanssa ja tapasin lopulta myös Ninan. Työpaikalla näin myös Sarin siskosta Kikasta tuli minulle rakas ystävä. 
"Siskojengi"
Eli jos tätä tarinaa oikein miettii, niin loppupeleissä on tätini ansiota, että hän poimi minulle rapusta minun ollessa 5-vuotias ystäväkseni Sarin (kohtaloni mieheeni oli tuolla hetkellä sinetöity) ja Sarin sisko taas vinkkasi keneen ottaa yhteyttä, jotta sain työpaikan, jossa tapasin kaverini Ninan, jonka kanssa lähdimme baariin ja tapasin mieheni.

Loppupeleissä kuitenkin kait on kiittäminen isovanhempiani, jotka kasvattivat minut tuossa kerrostalossa, jossa tapasin ystäväni Sarin. Kiittäminen myös vanhempiani, että he antoivat isovanhempieni kasvattaa minut, kun itse olivat niin nuoria ja erosivat nuorena. Koska jos olisin asunut isäni ja äitini kanssa tai toisen heistä, niin tämä mieheni ja minun rakkaustarina ei olisi koskaan sinetöitynyt.

No miten sitten isovanhempani tapasivat, pakkohan se on tähän vielä kertoa, sillä ihan loppujen lopuksihan ympyrä sulkeutuu heidän rakkaustarinan avainhetkeen. On kaunis kesäpäivä ja Hietaniemen hiekkaranta Helsingissä, jonne on päätynyt kotkalainen mummini ja helsinkiläinen vaarini samaan aikaan. Vaarini näkee kauniin mummini menevän uimaan ja  se oli vaarin sanojen mukaan rakkautta ensisilmäyksellä. 

Vaari lähtee uimaan mummin perään ja kysyy mummin puhelinnumeroa ja loppu onkin historiaa. Mummi on kertonut, että vaarin uskomattoman huonon muistin huomioiden on uskomatonta, että vaari muisti mummin puhelinnumeron. Mummi myös on kertonut tuosta hetkestä, kun vaari ui hänen peräänsä, että se oli heidän kohdallaan salamarakkautta, aivan kuten meillä mieheni kanssa, kun  hän nappasi minusta kiinni Ravintola Kaarlen portaikossa. Mummikin muuten aikoinaan antoi siunauksen mieheni ensimmäisen kerran tavatessaan ja kuiskasi korvaani "komea kuin Gary Grant, pulloon laittaisin."
Tätä tarinaa voisi jatkaa loputtomiin, jos tietäisin vielä enemmän isovanhempien historiaa, mutta loppupeleissä jo tämäkin tarina kertoo minulle kieltä, että kohtalon tarkoitus on olemassa ja on hauskaa ajatella, että ihmiset, niin ystävät, lapset kuin oma rakas, tulivat elämääni tarkoituksenmukaisen sattuman kautta ja tämä sattuma syntyi kenties silloin, kun mummini ja vaarini silmät kohtasivat salamarakkauden hetkessä. 

Miten mieheni sitten torstai-iltana sinne ravintolaan päätyi, kerrottakoon vielä se. Hänellä oli lapsivapaa ilta ja hän oli ollut liikeillallisella. Illalliskumppanit kuitenkin lähtivät arki-iltana aikaisin kotiin ja mieheni tuumi, josko käyn tuossa viereisessä ravintolassa nappaamassa yhden oluen, ennen kuin menen kotiin ja sittenpä hän törmäsi portaikossa erääseen tätä postausta kirjoittavaan "hulluun" ja nämä  kaksi portaikossa kohdannutta toivottavasti elävät elämänsä onnellisena loppuun asti, sen pituinen se. <3

Avainhetket eivät synny tyhjiössä, ihminen ei ole mitään ilman toista ihmistä. <3

Miten siellä onko jakaa jokin oma avainhetkitarina, saa olla minkälainen vaan, eikä sen tarvitse kertoa rakkaudesta tai perheen syntymisestä. Avainhetki voi olla surullinen tai onnellinen. Olisi ihanaa kuulla tai vaikka jos lähtisitte muut bloggaajat toteuttamaan tätä Harkittuja herkkuja Emman kivaa postausideaa. 

Romanttista rakkauden- ja ystävänpäivää kaikille, sille ystävän-ja rakkauden päivähän on ihan joka päivä. 
*Riikka Hollon ja Mari Päiväniemen kirjan sain tänään Riikalta postitse ja kirja sopii niin  hyvin tähän rakkaus-ja ystäväteemaan ja siihen, että muista läheisiäsi ja muista rakastaa itseäsi. Siitähän kaikki suuretkin rakkaustarinat on tehty, kun rakastaa itseään, on helpompi rakastaa toista. <3

*Muistatko lapsuuden ystäväkirjat? Kuka oli sinun paras kaverisi? Entä nyt aikuisena, oletko ystävä itsellesi? Kädessäsi on erilainen ystäväkirja. Sen tarkoituksena on auttaa sinua tutustumaan elämäsi tärkeimpään ihmiseen: Sinuun itseesi. Voisitko olla itsesi paras ystävä? Kirja ei ole nopein tie onneen tai avain hyvään oloon. Se herättelee, haastaa ja tarjoilee asioille uusia näkökulmia. Kirja toimii kannustimena silloin, kun seuraavan askeleen ottaminen tuntuu hankalalta. Se lyö jarrut pohjaan liian kovissa kaarteissa. Uskalla heittäytyä tutustumisen suloiseen virtaan - löydä ystävä itsestäsi. Matkalla itseen voi väsyä ja ärsyyntyäkin, mutta anna tunteiden tulla sellaisina kuin ne tulevat. Anna itsellesi mahdollisuus kokea ja oppia uutta. Uskalla kaataa kuppi nurin ja tarkastella sen sisältöä. Tee rehellisiä valintoja ja rohkene luopua turhista uskomuksista sekä painolasteista. Sinä et tarvitse niitä.




keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Marimekko for Clinique huumaa!




















Kun yhdistetään kaksi ikonista brändiä, Marimekko ja Cliniquen Pop Up-huulipunat ja huulikiillot, saadaan aikaiseksi jotain sellaista, joka saa tämän Marimekko-Clinique ja keräilijähöperön posket kuumottamaan innosta. Siitä lähtien kun kuulin tästä kahden upean brändin yhteistyöstä, olen metsästänyt infoa asian tiimoilta netistä, räpsäissyt kiireessä pari kuvaa punista ja kiilloista Sokokselta ja odottanut malttamattomana, että pääsen hypeltämään ja ihastelemaan kaikkia eri sävyjä ja näitä mitä kauneimpia punien ja kiiltojen hylsyjä. 

Eilen pitkällinen odotuksen piina päättyi, koska pääsin kuulemaan uusista punista Marimekon&Cliniquen lanseeraustilaisuudessa, Marimekon Design Housessa Helsingin Herttoniemessä. Tilaisuudesta oli pakko räpsiä paljon kuvia, koska kaikki oli niin kauniin Marimekkomaisen värikkääseen tapaan sisustettu ja katettu. 

Oli myös mielenkiintoista päästä Marimekon tehtaalla pyörimään ja Helsingin Herttoniemestä lähteekin kaikki kankaat maailmalle. Jos bongaat New Yorkin Marimekon myymälässä tuttuja kankaita, on kaikki lähtenyt maailmalle matkaan Herttoniemestä. Paljon on kangasta lähtenytkin, sillä viime vuonna kangasta valmistettiin markkinoille 1,1miljoonaa metriä. 

Omalla kohdalla olen kokenut Marimekolla useamman kauden, sen lapsuuden Marimekon elämän, kun mummilla oli kotona aina Marimekon kotimekko päällä ja Marimekko ilmentääkin hyvin omaa mummia. 
Mummi&Marimekko <3 muutama kesä sitten meidän pihalla kun mummi täytti 93v. <3

Toinen kausi oli 2000 alkupuolella jolloin sekosin Unikko-kuosiin ja niin taisi seota muukin maailma. Cliniqueen ihastuin lukioaikoina, kun ystävä toi ihanan saaliin oman jenkkivuotensa päätteeksi tuliaisiksi. Cliniquen Happy tuoksu löytyy myös kotoa ja on yksiä ikisuosikkeja  jo 90-luvun lopulta. Monen monta putelia on myös tullut käytettyä Dramatically Different Moisturizing voidetta ja uusimpana lempparina Moisture Surge geelimäistä voidetta, joka on rutikuivalle iholleni todella kosteuttava ja kivan viilentävän tuntuinen iholla. 

Marimekkoa löytyy edelleen meillä kotona, niin patalapuissa, lakanoissa ja pyyhkeissä ja mukeissa, mutta nyt löytyy muutama Marimekko&Clinique punakin. 

Marimekko for Clinique punia ja kiiltoja myy Suomessa Stockmann ja Sokos ja kyseessä on limited edition punat. Huulipunat löydät täältä ja huulikiillot täältä. 

Marimekko syntyi 1950-luvun alussa. Kaikki ihastuivat hetsilleen Marimekon värikkäisiin kankaisiin, mutta eivät tienneet miten olisivat käyttäneet niitä. Marimekko järjesti muotinäytöksen, jossa kankaista oli tehty mekkoja ihmisille inspiroitavaksi ja itselleen ommeltavaksi. Kaikki kuitenkin halusivat juuri samanlaiset mekot, kuin muotinäytöksessä oli mallien yllä ja loppu onkin historiaa. Marimekolle tunnusomainen moderni estetiikka ja Cliniquen raikas energisyys inspiroivat ja voimaannuttavat naisia tarjomaan heille valinnaniloa jokaiseenpäivään, kertoo Cliniquen globaali brändijohtaja Jane Lauder. Päivi Peltola Marimekon markkinointijohtaja kertoo, että Marimekko syntyi tuomaan väriä ja iloa ihmisen arkeen. Marimekolle ja Cliniquelle yhteistä on valoisa elämänasenne. 

Henkilökohtaisesti nämä punat ja kiillot vievät oman rakkauden molempiin brändeihin astetta taas syvemälle ja saavat himoamaan sekä keräilykokoelmaksi asti niin kosmetiikan, kuin innostumaan jälleen kerran myös aina vaan uudelleen Marimekon herkullisiin kuoseihin. 

Kiitos Marimekolle ja Cliniquelle aivan mielettömän ihanasta päivästä ja harvoin kerralla pääsee näkemään näin paljon iloista silmäkarkkia. Nyt sitten jää vain pohdinnaksi, millä punalla ja kiillolla lähden lisäämään Marimekko&Clinique kokoelmaa, sillä eilen saimme kokoelmasta mukaamme kaksi kiiltoa ja kaksi punaa ja omat lempparit tähän mennessä näettekin alimmasta kuvasta. 

Sykähdyttääkö kyseinen yhteistyö teitä? Aiotteko hankkia näitä punia tai kiiltoja tai molempia? Iskeekö keräilyhimo? Onko kertoa omia Marimekko lemppareita ja myös lemppareita Cliniquelta?

Upeaa värikästä ja kaunista päivää kaikille ja me suomalaiset saamme olla itsestämme ylpeitä, Marimekko koristaa nyt Cliniquen huulituotteita. <3






maanantai 12. helmikuuta 2018

Onko unelmoiminen turhaa?

Eilen lyttäsin aika armottomalla kädellä Fifty Shades Freedin muuna, kuin viihdyttävänä viihteenä. Sain kommenttilaatikkoon suloisen kommentin "pilvenhattaralla elämisestä ja unelmoinnista".  Tämä kommentti jäi pohdituttamaan, että mistä minä unelmoin ja haaveilen?
Pienenä muistan haaveilleeni pääseväni Abban konserttiin. Vahva urahaaveeni taasen oli isona tulla astronautiksi ja tähänhän isäni vastasi, ei selvästi unelmoijaluonne hänkään "siinä kohden kun sinä olet aikuinen, Suomella ei tule olemaan vieläkään varoja omaan avaruusohjelmaan ja tokkopa USA tai siinä kohden vielä Neuvostoliitto ottavat ulkomaalaista avaruusohjelmaansa mukaan". Nielin isäni selityksen siltä istumalta ja urahaave muuttui vain haikailuksi ääretöntä avaruutta kohtaan. 

Lukiossa muistan haaveilleeni miltä tuntuu painaa se yo-lakki päähän ja tämän jälkeen muistan haaveilleeni elämäni rakkaudesta ja myöhemmin lapsista. Mutta entä tämän jälkeen? 
Haaveeni, jos ei nyt tuota astronauttihommelia lasketa mukaan, ovat olleet käytännöllisiä ja järkeviä ja tavoitettavissa. Haaveet saavat toki olla miltei mahdottomiakin, sillä haaveista voi saada merkillistä voimaa toteuttaa unelmansa. Oivalsin kuitenkin, että omat haaveeni ovat olleet järkiperäisiä, eivätkä suorastaan unelmoivia ollenkaan ja jäin eiliseltä miettimään mistä tämä johtuu?

Oivalsin aihetta pohtiessani, että olen realisti ja jalat tukevasti maassa, johtuen osittain siitä, että elämä on aika paljon koetellut ja vienyt sitä kautta luvan unelmointiin. Jos unelmoit ja haave toteutuu, asia kuitenkin viedään pois tai tapahtuu jotain muuta ikävää, pohtii taikauskoinen mieleni. Olen oppinut suojelemaan itseäni töyssyiltä ja kieltämään itseltäni haaveilun ja pitäen unelmointia jopa hieman naurettavana ja täytteenä sille, ettei oma elämä riitä. Oivalsin eilen kuitenkin lukijan kommenttia lukiessa, miten aito kommentti oli, miten suloisen vilpitön ja miten hienoa on, että ihmisellä on lapsenomainen kyky haaveilla asioista ja mahdollisesti tätä kautta myös toteuttaa ne tai saada boostia haaveittensa tavoitteluun.
Otetaan vaikka esimerkkinä tämä bloggaaminen. Jos sisäinen ääneni yhtäkkiä kuiskii, olisipa ihanaa vaikka saada jonkinlainen tunnustus vuosien bloggaamisesta tai vaikka ihan jostain yhdestä tekstistä, vaikka sellainen tunnustus, että tekstiä jaettaisiin satoja kertoja jossain, tai vaikkapa lainattaisiin jossain lehdessä tai jotain muuta merkittävää. Heti tälläisen haaveen nostaessa päätään tuumin mielessäni, lopeta, olet kohta viiskymppinen, et riittävän hyvännäköinen, et riittävän lahjakas, et sitä ja tätä, miksi sinun tekstisi ansaitsisi jonkinlaista tunnusta sen enempää, kuin muiden ja etenkin, koska olet niin epäseksikäs keski-ikäinen, tämän ikäiset ei vaan kiinnosta! (Ikäkriisiä mitäpäs muuta;)

Mitä enemmän tunnustelen mieleni sopukoissa näitä suojelumekanismejani, olen hämmentynyt, että olen näin vahvasti oppinut poistamaan itseltäni unelmoimisen ilon. Minä olen se, joka hieman hymistelee mukamas kaiken maailman hömpötyksille aarrekartoista, elämän viisauskirjoista ym. kun nämä ovat kuitenkin monen ihmisen tukipilareita, jotka pitävät ihmisiä liekeissä ja auttavat matkustamaan kohti unelmiaan. Jokaisen mekanismit tavoitella asioita ovat luonnollisesti jokaisen omia. 
Tänä aamuna mieheni ajaessa partaansa, kiedoin kädet hänen ympärilleen ja sanoin "siinä sinä olet, se josta unelmoin vuosia, tietäen varmasti, että olet siellä jossain ja tiedostaen, että tulet  elämääni jossain kohden ja mihinkään en ole uskonut niin varmasti". Onneksi mies on tottunut erilaisiin avoimiin sanapläjäyksiini ja osaa suhtautua niihin lämpöisen halauksen kera ja suukotellen, tosin joskus myös todeten, että "olet hullu", mutta ei koskaan rakkaudentunnustuksen edessä sentään. Taikauskoisesti on kuitenkin aika kivaa pyöritellä, haaveilinko mieheni todeksi?

Oivalsin siinä hetkessä, miehen kanssa aamuhalauksessa, että haaveeni ovat toteutuneet sitä Abban konserttia ja avaruusmatkaa lukuunottamatta. Miksi en vain saisi nauttia päivä kerrallaan arjen pienistä hetkistä ja perheestä josta vuosia kuitenkin haaveilin. Ei kaikkien tarvitse haaveilla suuria, myös pienet haaveet ovat ihan yhtä hyviä, pienen ihmisen käsiteltävissä. Kaikkien ei tarvitse olla Steve Jobseja, luoden jotain merkittävää ja mullistavaa, vaan jo ihan perheen luominen ja avioliitossa pysyminen vaikeuksista huolimatta voi olla ihmisellä jotain todella suurta. 
Joten ainoa mistä haaveilen on terveyttä ja pitkää ikää koko perheelle ja kenties yhteisiä pysäyttäviä ja elämyksellisiä reissuja, sellaisia joissa kurotan katseeni tähtitaivaalle, enkä New Yorkin pilvenpiirtäjiin ja Abban musiikin toki soidessa taustalla ja huomaan, että minähän olen jo avaruusmatkalla, planeetalla nimeltä maa ja tämä elämä on minun ikioma avaruusseikkailuni pullollaan jokapäiväisiä ihmeitä. 
Miten siellä, onko sinulla unelmoimisen taito, miten paljon voimaa saat haaveista ja auttavatko haaveet toteuttamaan unelmat ja onko jokin unelma, josta haaveilit ja ajattelit ettei se ikinä toteudu, mutta toteutuipa kuitenkin, kun jaksait uskoa itseesi ja unelmoida. 
Suloista maanantaita kaikille ja kiitos Nannille, joka sai ajattelemaan ja myös muistuttamaan, että jokaisella on oikeus unelmoida ihan mistä vaan ja lupa heittäytyä, mutta ihan yhtä hyviä ovat pienet arkisemmatkin unelmat. <3






sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Viikon happeningit

Viikko oli perus arkiviikko, paitsi yhtenä päivänä kävin suhaamassa Helsingissä ja päivälle osui enemmänkin juttuja. Kävin kurkkimassa Marks&Spencerin kevätkokoelmia ja kuulemassa luennon tulevaisuuden trendeistä. Marks&Spencerin kevät tulee olemaan pullollaan värejä ja hyvin samankaltaisia, kuin ysärilläkin oli muotia, mutta ah niin kivasti päivitettynä tähän päivään ja ilman niitä karseita olkatoppauksia.

Marks&Spencerillä on monia paljon mietittyjä juttuja ja vaatteissa on ajateltu käyttömukavuutta ja sellaisia seikkoja, jotka tuovat normaalisti asuissa haittojakin. Paitapusero, jossa on nappien alla oleva kangas leikattu niin, ettei enää avonaisia nappienväliaukkoja, joista paistaa rintaliivit. Tai entäs kaikki omat alushousut jotka ostan Marks&Spenceriltä, sanonpa että on niin mukavia pöksyjä, joissa ei ole lainkaan hiertäviä saumoja. Sukkikset, joissa on pehmennystä jalkapöydälle, jottei korkkarit paina. Polyesteristä uusiokierrätettyjä vaatteita, eikä polyesteria jätteisiin. Rintaliivit, jotka antavat täytteen heille, jotka ovat juuri olleet rinnanpoistoleikkauksessa. 

Peukut Marks&Spencerille, joka on miettinyt käyttömukavuutta ja käytännöllisyyttä, mutta ei kauneuden kustannuksella. Samaa koski tulevaisuuden trendejä koskeva luentokin. Tulevaisuudessa pehmeät arvot, elämyksellisyys, mukavuus, omaan henkiseen pääomaan satsaaminen ja hyvinvointiin ovat tärkeitä asioita. Palvelut saa uuden merkityksen ja palvelukulttuuriin panostetaan. Nyt on mm. Italiassa kehitetty huom. kauniita huonekaluja, jotka ovat vanhuksille samalla "rollaatteroita". Tai jos vanhuksella ei ole voimaa eli puristusotetta käsissä, on suunniteltu hienostuneita aterimia, jotka auttavat vanhusta pitämään aterinta kädessä. Enää näitä välineitä ei mainosteta hoitoalan messuilla ym. vaan design messuilla, sulassa sovussa muiden design esineiden kanssa.

Värit tulevat elämään ja Calvin Kleinin lippulaivaliike on nykyään sisustukseltaan keltainen ja pullollaan värikkäitä asuja ja vaatteita, voitteko kuvitella valkoharmaa Calvin Klein. Scandinaavinen valkoisuus alkaa olla taakse jäänyttä ja keski-eurooppalainen värikkyys alkaa tulla pohjoismaihinkin. Tässäpä asian, josta olen erittäin iloinen. 

Alusvaatemallina on käytetty esim. entistä huippumallia Lauren Huttonia, iältään 74-vuotiasta. Ikäkuilut alkavat murtua ja uusi trendikäs onkin keski-ikäinen tai vanhus. Tai pikemminkin ikäjakaumat murtuu ja vanhuksia ei enää pueta vanhuksiksi, on vain ihmisiä ja persoonia, eli vanhus voi olla samalla rivillä trendikäs kuin nuorikin. 

Nämä ovat todella miellyttäviä tuulahduksia tulevaisuuden trendeistä ja siitä, että vihdoin opimme, että nainen on nainen kaikkina ikäkausina ja tämä hyvin epäseksikäs keski-ikäisyys on aika viedä romukoppaan. 

Sain itse yhteistyönä valita pari vaatetta ja ylläoleva harmaa neule kukkineen ja alla olevissa kuvissa oleva farkkupaita kukkineen ja musta mehiläislaukku bling blingeineen olivat minun valintoja Marks&Spenceriltä. Musta laukku blingeineen muuten maksoi 20e. ;)









Kevään kuumottavin huulipunakokoelma on tässä. Ehdin Sokoksella vaan pikaisesti räpsäistä kuvan Marimekko&Cliniquen yhteistyönä toteuttamista punista. Mutta näistä varmasti tulen kertomaan vielä lisää, sillä tiistaina olen menossa Marimekolle saamaan lisää infoa tästä mielettömän kauniista kokoelmasta, joka saa sisäisen keräilijäluonteeni kehräämään. 




Kävimme myös Souliinan kanssa kurkkimassa hieman Manifesto pressitoimiston uusia tiloja ja oli hauskaa bongata, että heillä oli edustuksessa Schwarzkopf, jolla olen raidoittanut hiukseni jo 25-vuotiaasta eli aika pitkän pätkän ja aika monta purkkia on kulunut. Eva Solon infuusori juomapullot viehättivät silmää ja on kiva ottaa menoihin mukaan pullo, jonne sisään voi laittaa vaikka hedelmiä ja hiljakseen vitamiinit ja maut sekoittuvat tasaisesti juomaveteen. 

Manifeston jälkeen Souliinan kanssa kävimme katsastamassa Solsidan leffan, joka oli taattua tavaraa ja ihanaa katseltavaa. Tällä kertaa en nauranut oikeastaan lainkaan, teema oli aavistuksen jopa haikea, mutta Solsidan on tehty niin laadukkaasti ja hahmoihin olen niin kiintynyt, että leffaa katsoi sarjan jatkoksi nauliintuneena. 






Helsinkipäivän päätti kutsuvierastilaisuus Fifty Shades Freed ja tilaisuus oli upeasti järjestetty. Glitter pisteellä saimme kampaukset, Audi Suomi jakoi kaikille ruusuja ja kirjatkin sain Otavalta ja Leffamaailmalta ennakkoon luettavaksi. Lukenut olen kaksi osaa, mutta myönnän alkoi niin pahasti tökkimään tämä juonellisesti yhtä köyhä trilogia, kuin Harlekiini-romaanit, joita en ole koskaan pystynyt lukemaan, kuin yhden kirjan verran teininä biitsillä ja sekin oli myötähäpeällistä kärsimystä. Fifty Shades eroaa Harlekiini-romaaneihin vain siinä, että kirjoissa on paljon seksiä ja seksi on osittain myös alisteista. Jos lukee teininä John Irvingiä ja vaikkapa niitä arkielämän rakastelukohtauksia esim. kirjasta Välisarjan avioliitto, niin sanomatta on selvää, että Fifty Shades on rakkauskirjojen muovipussi, kun taas Irving taitaa sanat Guccin tai Pradan veroisiksi. Mielenkiintoinen vertauskuva, mutta kun Fifty Shades nyt vaan on pullollaan luxusta. 

Olen niin vahva tasa-arvon kannattaja ja vaikka en puhu koskaan täällä blogissa seksistä, niin täydellinen tasa-arvo ulottuu kaikkialle elämän osa-alueille ja alistuneisuus ei millään saralla toimi omalla kohdalla. Eli minut kirjat saavat jopa hieman ärtyneeksi ja päähahmo jopa ajoittain raivon partaalle, kuin hän olisi pikkutyttö hakemassa isänsä hyväksyntää, vailla omaa tahtoa, piipittävä tipunen. Hei eikös ne rintaliivit poltettu jo 70-luvulle roviolla panee miettimään. 

Lisäksi juonellisesti tarina on tyhjä. Jos kirjoissa ja leffoissa olisi menty syvemmälle, ihmisten pään sisään ja sielun sopukoihin ja seksi osuutta olisi vähennetty, sitä olisi saanut vielä olla, mutta jos olisi menty ihmisen mielen koukeroiden eri kerroksiin vahvemmin, niin tässäpä tarinassa olisi saattanut olla todellista ainesta myös miellyttää minua. Kuitenkin näin kivulias kasvutarina tarvitsee rinnalleen vankkaa syvyyttä ja rinnalleen muutakin, kuin pelkkää luxusta ja miljoonia. Saan jopa tuhat kertaa enemmän irti Twilight vampyyritarinoista, joissa tihkuu teini-iän angsti, kipuilu ja rakkauden ehdoton tuska, sitä paitsi kaikkein eroottisinta on se mitä ei näe, vaan se mikä tihkuu pinnan alla, se odotus. 

MUTTA ei nyt haukuta leffaa ihan maanrakoon, vaikka kirjat ovatkin kesken jääneet. Viihdyn elokuvissa, viihdyin myös katsellessani Fifty Shades Freediä, vaikka liiallinen seksi oli jo kiusaannuttavaa ja vaikutti pelkältä täytteeltä juonettomassa tarinassa.  Tai olihan siinä juoni, juoni jonka voisin kertoa tässä muutamalla sarakkeella. Keskityin kauniisiin vaatteisiin, maisemiin, Dakotan upeisiin hiuksiin ja hän kaunistuu vain silmissäni tämän leffatrilogian myötä. Voisin hyvin maksaa leffalippuni tästä leffasta itsekin ja nollata mieleni vaikka katsomalla uudelleen eli ei niin huono kuitenkaan, jos pystyy irrottamaan itsensä juonellisesti erittäin löyhästä tarinasta ja pystyinhän minä. 

Dakotan näyttelijäntaidot olivat raskasta katsottavaa, mutta keskityin hänen taivaallisen kauniisiin hiuksiin ja myös kauniin persoonalliseen ulkonäköön. Jamieta en olisi toivonut näkeväni roolissa, sillä Jamie on täydellisen loistava mielettömän hyvässä sarjassa ja upean Gillian Anderssonin kanssa The Fall, vahva suositus sarjalle tässä välihuomatuksena. 

Myönnän hieman jopa pohdituttaa, mistä Fifty Shades tarinan suosio kertoo? 

Henkilökohtaisesti toisen ihmisen sielun kohtaaminen intiimillä tasolla on jotain niin paljon suurempaa, kuin piiskalla läiskiminen. Vaikka en todellakaan tuomitse leikkejä, jokainen leikkii mitä leikkii, peräänkuulutan kuitenkin yhteyttä, jossa toinen on niin lähellä kuin sielut olisivat yhtä. Joten tätä en valitettavasti nähnyt elokuvassa, mutta se yhteys olisi ollut juonellisesti tärkeää nähdä, niin paljon kun nainen joutui mieheltä tässä tarinassa miehen kipuilua kohtaamaan. 

Eli kuka hitto menee toisen kanssa naimisiin, eikä ole edes puhuttu haluaako toinen lapsia vai ei, haha anna mun kaikki kestää!

Ilmiönä kuitenkin peukut ja tärkeintä on, että puhutaan, viis siitä mitä puhutaan, se on jo suuren suosion merkki ja ehkä elokuva myös jollain tavalla kertoo myös naisen itsemääräämisoikeudesta aikamme ilmiönä eli nauttia seksistä, vaikka se onkin alisteista, sillä olihan käytössä turvasana. 

Onhan leffat/kirjat koettava aikamme yhtenä puhutuimpana ilmiönä, jotta tiedän itsekin mistä puhutaan. Ei voi antaa omaa arviota kokematta ja näkemättä eli jo siksi Fifty Shades Freed ja aiemmat osat kannattaa katsoa, eikä vaikka perustaa omia ennakko-odotuksia minun yksittäisen mielipiteen kautta.  
Onko Fifty Shades Freed täydellinen ystävänpäivä elokuva, en ota kantaa, mutta täydellinen ystävänpäivälahja on tämä, jolla Eleven.fi minua yllätti ja ilahdutti. YSL-puna johon on kaiverrettu oma nimeni wow. Yksilöidyssä lahjassa on jotain merkityksellistä, kuin toinen olisi käyttänyt ajatusta. Lisää kaiverruttamisesta ja kaikista tuotteista, joihin voit kaiverruksen tilata, voit lukea täältä.  Kaiverruksen hinta on vain 3,90, joten alkaa tulla tunne, että kohta kaikissa Eleveniltä tilaamissani tuotteissa on kaiverrus. :) Äitienpäivää myös odotellessa. 

Viikko oli rauhaisa ja mukava ja viikon kruunasi eilinen monen tunnin sushilounas kamun kanssa. Perheen kanssa katsottu Putous ja rakas Tanhupallo ja tietenkin Rakkautta ja rimakauhua, jossa ollaan juonellisesti jo sellaisessa ohjelmassa, että Tiiakin tykkää. Tosin taas ärsyttää hieman Adamin uusi tyttöystävä, joka on aavistuksellisen haasteellinen. Adamille soisin jo helppoutta. Eilen kuitenkin kävi niin, että pakko oli tilata C More, jotta päästään tänään vielä katsomaan 7:n tuotankokauden viimeiset osat Rakkaus ja rimakauhua sarjasta, yhdestä kaikkien aikojen suosikkisarjoistani. 

Miten siellä, viehättikö Marks&Spencer kevät ja oletko kuullut tälläisistä älykkäistä vaatteista? Mifen Fifty Shades Freed onko katselulistalla ja älkää ottako vakavasti, tietenkin saa olla ja oli ehdottomasti myös omalla katselulistalla, mutta silti tarinassa on vaan niin paljon mikä ärsyttää ja tarinasta olisi voitu saada niin paljon enemmän irti, jos ja jos ja jos. Makuasioita nämä ja eihän miljoonat ja miljoonat naiset voi olla väärässä, minä olen tälläinen vastarannankiiski äksypeffa. 

Mitä olette mieltä kaiverretusta kosmetiikasta, hieman yksilöidymmästä kosmelahjasta, minusta upea idea. 

Mitä siellä on tehty ja touhuttu viikon aikana? Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille. <3