maanantai 23. tammikuuta 2017

Tammikuun kosmetiikkalempparit!





Kävin viime viikolla kampaajalla ja kampaajahan aivan suoraan totesi, että hiukseni ovat todella huonokuntoiset ja aivan kuin venyvää purkkaa. Hassu sattuma oli, että kampaaja suositteli hiuksilleni kyseisiä Kérastase Nutritive hiustuotteita, jotka olin aiemmin saanut blogiin testiin ja odottivat testausvuoroaan. 

Luonnollisesti kampaajan "käskystä" otin Kérastase Nutritivet heti käyttöön ja kyllä kampaaja ja Kérastase nämä minulle valitessaan, olivat aivan oikeassa, nämä hiustuotteet ovat napakymppi purkkamaisille blondatuille hiuksilleni. 

Hoitava sampookylpy Bain Magistral, joka jättää hiukset samalla narskuvan puhtaiksi, hoidetuiksi ja kosteutetuiksi ja huuhtoutuu hetkessä pois. 

Sarjan syvähoitava naamio Masque Magistral siloitti karheuden ja pörheyden tunteen heti jo hiuksiin levitettäessä ja hiuksiin tuli silkkinen tunne. Lisäksi naamiokin lähti huuhdellessa helposti pois. 

Hiukset viimeistelin kuuman ja föönauksen suojalla Crème Magistral-hoitovoiteella, joka jätetään hiuksiin suojaten hiuksia lämmöltä ja taikoen hiukset pehmeiksi hetkessä. Koostumukseltaan hiuksiin jätettävä voide on kermainen ja tiivis, mutta lopputulos on ilmava, eikä lainkaan hiuksia latistava ja vain pieni määrä riittää. 

Lisäksi Magistral-tuotteet tekivät hiuksista helposti kammattavat, erittäin puhtaat ja pehmeät ja kosteutetut, kuin ritisevän kuivat hiukseni olisivat saaneet sadepäivän hellivän kosteuskylvyn.

Nutritive sarjan hiustuotteita suosittelen lämmöllä kaikille purkkablondeille ja käsitellyille hiuksille. Aivan loistavaa saada sekä todella narskuvan puhtaat, että pehmoisen hoidetut ja kammattavat hiukset. Kuukauden hiustuotesuosikkejani ehdottomasti. 

Sain syystalvella testiin itselleni uuden ihonhoitosarjan tuotteita, joista Payot Uni Skin Concentré Perles, pääsi vuoden kosmetiikkasuosikit 2016 postaukseen. 
Payot on laadukas, ylellinen ja kuitenkin lompakkoystävällinen hoitolasarja, vaikka vastaakin selektiivisten hoitotuotteden laatua. Hinnat pyörivät ravitsevissa ja erinomaisissa ihonhoitovoiteissakin keskihinnaltaan n. 50e luokassa. Lähimmät jälleenmyyjät löydät täältä. 
Perform Lift Regard vaikuttaa koko silmänympärysalueella ja on toiminut omalla atooppisellä ihollani, kuin unelma. Raviten, atooppista kuivuutta hilliten. Hoitava voide ei ole aiheuttanut seuraavalle päivälle silmäpusseja, vaan silmänympärysiho on ollut virkeä ja hoidettu. Sen erityinen koostumus hoitaa silmänympärysihon velttoutta, juonteita, tummuutta ja turvotusta.

Kiinteyttävä ja ihon pintaa silminnähden napakoittava anti-aging älyseerumi ikääntyvälle iholle. Silkkinen Elixir Lift seerumi imeytyy iholle hetkessä, tuo jännää napakoittavaa tunnetta ja iho tuntuu todella silkkiseltä seerumin laiton jälkeen. Lisäksi seerumi antaa sievää valoisuutta ja hehkua iholle. Miltei tuoksuton tuote, joka antaa hieman viilentävän tunteen iholle, on ollut oikea hemmotteluseerumi ja joka on selkeästi kosteuttanut pintakuivaa ihoani. 

Perform Lift Intense Kiinteyttävän ja kohottava ihonhoitovoide on ollut, kuin silkkiä iholleni ja ravinnut "vanhaa" ihoani kosteuttaen ja pehmentäen, mutta ei ole silti tehnyt ihoa rasvaisen tuntuiseksi. Liian rasvaisista voiteista saan helposti näppylöitä, mutta Perform Lift Intense syväkorjaa ja uudistaa ihoa tehokkaasti. Taikoo ihon elastisemmaksi ja kimmoisammaksi. 


Lisäksi Payot sarjaan kuuluu kaksi erilaista vartalotuoksua, joista testiin sain Eau de Soin Energisante tuoksn, jossa on raikas yhdistelmä bambua, vihreää teetä, greippiä sekä ruusu-uutetta. Piristävä ja lisäenergiaa antava Eau de Soin Energisante suihke kosteuttaa, virkistää ja tuoksuu raikkaalle ja sitruksiselle ja on ihana suihkautettava suihkun jälkeen virkistämään aamun alkua. Pehmentää ihoa ja jättää iholle miellyttävän kevyen tuoksun. Tästä voisi herkästi tuoksuille reagoivatkin pitää, tuoksu on niin mieto ja ei lainkaan läpipuskeva. 

L'Orealilta ilmestyi juuri kauppoihin kivat LIP PAINT uutuudet matta ja kiiltomaisilla koostumuksilla. Nämä antavat huulille runsaan pigmentin ja kestävät huulilla pitkään. Pääsivät heti käyttöön ja käsilaukkuni kosmeosastolle mukaan. 

Tälläisiä huulituotteita olen pitkään kaivannut, jotka aidosti punaavat huulet, pysyvät pitkään, mutta antavat huulille kosteuttavan tunteen. Omat suosikkini ovat nuo kaksi Lacquer huulituotetta, joiden sävyt ovat ylhäältä alas: Fuchsia Wars, Darling Pink ja Matte punat: Acocalypse Red ja Red Actually ja nämä bongattu jo mm. Sokoksen hyllyiltä. 


Kuukauden paras ostokseni on YSL Paris tuoksu. Sattuipa niin, että Pinkit korkokengät Maijun kanssa aivan tarkoituksenmukaisesti menimme tällä viikolla Sokokselle nostalgioimaan nuoruutemme lempituoksuilla, jotka olivat omalla kohdalla Dior Poison ja YSL Paris tuoksut. Miten vielä sattuikaan, että Paris tuoksu oli -60% alennuksessa ja 125ml pullolle jäi hintaa vain 27e, kuin onnekas tuoksukohtalo!

Mieletöntä on, etten ole Paris tuoksua tuoksutellut sitten lukion ja miten voimakas nostalgian tunne iski, heti tätä tuoksutellessa. Kyllä tuoksumuisti on merkillisen vahva. Tyytyväinen olin vielä tummaan pulloon, ettei ole alkuperäisessä kirkkaassa lasipullossa, koska tuoksua on niinkin paljon, kuin 125ml, säilyy tuoksu pidempään ei valoa sisään päästävässä pullossa. 

Paris Premieres Rose ilmestyi vuosittaisessa limited edition pullossa keväällä 2016. Tuoksua kuvaillaan kevään henkäykseksi, ruusuisaksi ja makeaksi kukkaistuoksuksi. Tuoksun avaa ruusu, orvokki ja neroli, sydäntuoksussa hurmaa damaskian ruusu, kielo ja pioni. Lempikukkiani kaikki. Tuoksun viimeistelee syvemmän naiselliseksi hienostunut valkoinen myski ja santelipuu. 

Hyvin olin lukioaikaisen tuoksuni aikoinaan valinnut, sillä tuoksu hurmaa tänä päivänäkin eikä ole kärsinyt aikaa. Tuoksu ei ole myöskään tyypillinen 80-luvun tuoksu, tummine voimakkaine tuoksunuotteineen, vaan ensimmäisiä omaan makuuni täydellisen raikkaita kukkaistuoksuja. 

YSL Paris oli uskomaton shoppailulöytö ja en edes tiennyt ennen tätä viikkoa, valmistetaanko Paris tuoksua enää, mikä iloinen yllätys Sokoksella kohtasikaan. 

Herättikö jokin teissä kiinnostusta tai löytyikö tuttuja lempituotteita? Muistatko sinä vielä lukioaikaisen lempituoksusi, olisi todella hauskaa kuulla mikä se oli?

*Blogissa esiintyvä kosmetiikka pr-näytteitä, YSL Paris tuoksua lukuunottamatta. 

Aurinkoista maanantaita kaikille. <3

lauantai 21. tammikuuta 2017

Tunnen oloni ikälopuksi!

Nyt olen kyllä ihan himputin väsynyt ja alan vasta ymmärtämään mummiani paremmin. Ihmettelin aina nuorempana ja nuoruuden tyhmyydellä, että miten sille mummille ei vaan mene jakeluun tekniset laitteet. Miten oli niin mikroaaltouunia vastaan ja miten radionkin kanavia oli niin vaikeaa vaihdella, puhumattakaan kasettisoittimesta tai videolaitteesta. 

Tältä näyttää tyytymätön, väsynyt ja teknisesti epälahjakas asiakas. Silmämunakin punottaa. Vihje, älkää ikäihmiset antako kuvata itseänne maan tasolta, kun pää näyttää nuppineulan päältä ja vartalo kerrostalolta. Jotain on pielessä ja kun omassa itsessä ei tietenkään ole mitään vikaa, niin onhan se nyt tietenkin tuo katala kuvakulma!


Aikani olin sinut laitteiden kanssa ja tunsin olevani oikea asentajaguru. Nyt olen hiljakseen ymmärtänyt, että luuloni taidoistani ovat olleet himppasen retuperällä, jos ottaa huomioon videosoittimenkin suurin piirtein 2-4 erilaista toimintoa. Lapsikin ne oppii tai oikeastaan lapset oppivat kaikki kaikkein parhaiten, joten mihin edes itseäni ja tumpelouttani vertaisin?

Olen vihdoin saavuttanut iällisen huippupisteeni, jossa tekniikan suhteen aika ja taidot ovat leikkaantuneet ja alamäki on alkanut. Ostin viikko sitten lauantaina uuden älyluurin Huawei 9 P vai onko se P 9, kuka noitakaan voi muistaa ja olen koko viikon ollut aivan järjettömän väsynyt, koska olen taistellut uunituoreen älypuhelimeni kanssa. Tuo luuri on hinkannut aivojani, kuin hiekkapaperi ja tuntuu ettei yhden yhtäkään aivonystyrää ole enää jäljellä, kaikki aivoröpylä on kaikonnut ja on yhtä sileää vaan.

Järkytyksekseni vielä ilmeni, että uutukainen oman älyn ylittävä laitteeni on viallinen. Koko viikon olen ottanut suttuisia kuvia ja miettinyt  mikä on, täräjääkö kätöseni vai olenko vaan niin auttamattoman tumpelo, etten osaa enää ottaa kuvia. Puhumattakaan puhelimen käyttöönotto, siihenhän vierähti koko päivä, aivan karmaisevaa puuhaa. Uudessa puhelimessa on Android sovellus kuten vanhassakin, mutta se onkin joku ihmeellinen Huawein oma Marshmallow sovellus,  joka ei pelitä samalla lailla, kuin vanhassa LG G 3:ssa, vaan on suorastaan karkeampi. Jotenkin koen oloni Android huijatuksi. 

Miksi sitten ostin Huawein, no kun se kuulemma vie valokuvani uudelle tasolle, voin kuvata pimeässä ja saan uudenlaista syvyyttä kuviini. No tuo vikakappale otti vain suttukuvia ja mm. tarkkuusasetukset olivat minimaalisen pienet, jotka ystävieni luurien tehdasasetuksissa olivat tapissa, kuten pitääkin eli omani oli maanantaikappale. 

Palautettuani puhelimen, niin tietenkään koko Suomen maasta samaisesta liikkeestä ei löytynyt enää uutta samanlaista. Jouduin siten ensin palauttamaan puhelimen ja ostamaan uuden toisesta kaupasta. Toisessa kaupassa ei ollut suojamuovia vai mikä lie Elmukelmu sekin on, joka suojelee näyttöä ja jouduin menemään taas samaan vanhaan kauppaan asennuttamaan suojamuovin toisesta kaupasta ostamaani puhelimeen. Kaikkeen tähän liittyi myös osaltani näytön paikkoja eli luonnollisesti viat joutuu todistelemaan ja mm. vanhan luurin suojamuovin hinnan palauttamisesta vääntämään.  

Ukkeli vielä joutui muistisairaan äidin käden viedä uudelleen kipsattavaksi, kun vanha oli kuulemma huono ja sen vanhan kipsin oli anoppi itse poistanut.. No mutta anopin uusin kipsi kuulemma tuntuu nyt hyvältä ja oma uusi luurini myöskin, joten loppu hyvin kaikki hyvin, eli joskus ne kipsit, niin kuin luuritkin voivat vaan olla huonoja. 

Huomenna piti lähteä ukkelin kanssa Tallinnaan, mutta emme nyt jaksa, vaan tahdomme huilia kotona. Siitä arvostan tätä "iän tuomaa" kovasti, vaikka tekninen älyni on jo 100-vuotiaan tasolla, niin itseään osaa paremmin kuunnella henkisellä tasolla ja kun piiputtaa niin piiputtaa, niin oman töpselin voi hetkeksi laittaa löysemmälle. 


Edes kahvi, kerma ja sokeri eivät ole auttaneet palauttamaan aivonystyröiden sähkömagneettisia kytköksiä entiselleen. 


Meillä on muuten jokin kirous, aina kun ostamme jotain, se pitää aina vaihtaa tai vähintäänkin korjata, oli sitten kyse, talosta, autosta tai luureista. Ai niin ostimme myös tänään uuden DVD-laitteen, koska tuore DVD-vehjekin hajosi. Sitä ei oikein voinut palauttaa, koska suutuspäissäni revin joulun alla koko levyn luukun irti väkivalloin, koska levy oli jäänyt sisälle jumiin. Joskus sitä kuulkaas pitää omiakin raivopisteitä purkaa, etenkin kun haluaa katsella kymmenettä kertaa itkuelokuvan ja niistää flunssaisena itsesäälikkäänä muutakin, kuin räkää. 

Miten teillä, onko ollut joku vehje joka on pettänyt teidät heti oston jälkeen, onko kenelläkään Huawei mikä lie 9 ja alkaako teistä tuntua, että tekniikka menee yli hilseen?

Suuret kiitokset Ninskille kaikesta tuesta mobiililaiteasiassa ja Pauliinalle vielä henkisestä tuesta. Ilman teitä makkarimme seinät olisi pitänyt pehmustaa ja taistelisin vieläkin tuhrukuvia ottavan luurini kanssa. 


Ensi viikko on hyvä, tiedän sen ja kevättä kohden hei. :)


Kivaa viikkistä kuitenkin, terkuttaa aamutakkimöhköfantti soffaltaan.

perjantai 20. tammikuuta 2017

Ex-tempore ystävän kanssa kampaajalle ja Colorista hiusvärit



Eilen olimme pitkästä aikaa kamuni Ninan kanssa Ekberg aamiaisella ja perään katsastimme leffan Passengers. Passengers oli hyvä ja erilainen, kuin odotimme ja opetuksena oli se, ettei rakkaus ja onni tule aina sellaisessa paketissa, kuin odottaa. Leffan aikana tuli useaan kertaan tuijoteltua näyttelijä Jennifer Lawrencen polkkatukkaa ja päätimmekin leffan jälkeen siltä istumalta rynniä kampaamoon ja hankkia kimppa-ajat ja samanlaiset hiukset tietenkin. :) Alla oleva Jenniferin kuva on lainattu täältä. 






Ninalta lähti pitkä pätkä hiuksia ja lookki oli kyllä mielettömän onnistunut. Omalla kohdalla tuo karma ei ole vielä lukkiutunut aivan kohdilleen (lue aiempi postaus)ja hiukset jäivät puolitiehen, koska piti kiirehtiä jo seuraavaan tapaamiseen. Nimenomaan oli hinku saada polkkaan kauniita kiharalaineita, mutta niitä ei omille hiuksille ennätetty tehdä. Leikkaus itsessään oli sitä mitä toivoinkin ja Kampin Choice kampaamon kampaaja oli todella söötti. Ainoa mikä harmitti oli hinta eli noin 70e leikkaus ja pesu ja föönaus, kun Porvoossa sama kustantaa n. 40e. Eli jatkossa hiukset leikataan Porvoossa. Lisäksi hinta tuntui kalliilta, kun kikkurat jäivät saamatta. 






Seuraavat tärskyt oli Pinkit korkokengät Maijun ja Souliinan kanssa ja menimme katsastamaan Konepajan Brunoon L'Oreal Paris Colorista hiusväribrändin lanseeraukseen Suomeen. Yllä olevasta kuvasta näkyy minkälaisia uutuuksia on tulossa ja värisävyjen kirjo on huomattavsti kattavampi, kuin kuva antaa ymmärtää. Yhden päivän värejä on viittä eri sävyä ja hiusvärispray värjää välittömästi, runsaalla pigmentillä koskien sekä vaaleita, että tummia hiuksia, lähtee yhdessä pesussa, kuivuu hetkessä ja ei jätä tönkköistä tunnetta hiuksiin. Sävyt, Hotpinkhair, Pastelbluehair, Minthair, Pinkhair ja Lavenderhair. Hinta 7,90 kpl. 

Todella kivoja muksuille on nuo 1-päivän hiussuihkeet ja niillä sai todella upeita sävyjä hiuksiin. Vaikkapa tummahiuksisillae metallinhohtoinen vihreä ja sininen näyttivät hiuksissa todella hyvältä. 

Myös 1-2-viikon sävytteet ovat hauska tapa leikitellä hiussävyn kanssa lyhytkestoisesti ja erilaisia sävyjä hintaan 7,90 kpl löytyy peräti kymmentä erilaista. 

Sarjaan kuuluu myös Fader-sampoo,  joka auttaa haalistaman hiussävyä ja hinta on myöskin 7,90. Kestovärit ja vaalennukset kuuluvat myöskin uutuuksiin, mutta omat suosikit lasten kannalta on juurikin nuo 1-päivän suihkeet ja 1-2 viikon Washout värit ja ties vaikka omiinkin hiuksiin vappuna suihkaisisin. 






Loppuiko se päivä nyt tähän.. No kyllä se loppui ja hyvä päivä olikin, vaikka kikkurat jäikin saamatta ja Jennifer Lawrencea ei meikäläisestä saa tekemälläkään. Lisäksi kaiken tuon niin massiivisen syömisen jälkeen ei edes valtaisimmat pöksyni enää jousta ja Liiteristä ostamani tissiliivitkin puristi koko päivän selkää. Pinkit korkokengät Maijusta ja meikäläisestä napsaistiin Colorista tilaisuudessa hassu video ja sen voi halutessaan käydä kurkkimassa instagram tilini puolelta ja klikkaa vain valkoista kuvaa, niin lähtee käyntiin. ;) 

Miten siellä on mennyt viikko, ollaanko oltu terveenä ja kaikki hyvin ja miltäs erilaiset Colorista uutuudet kuulostaa? Viikonloppuna vastailen enemmän kommentteihin, kaikki ollut retuperällä, antakee armoa. <3 Ihanaa perjantaita <3



keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Pahin naamakuva ikinä ja viikko yhtä mollisointua

Tänään on huono päivä ja on ollut huono viikko, ei siis mitään merkittävää, vaan kaikki on vaan tahmaisen tahmeaa. Kolmen viikon influenssan siivittämä makoilu sulatti aivot ja tuntuu, että kaikki on yhtä sekoilua ja pienimmätkin asiat saavat jättimäiset mittasuhteet!

Otetaan nyt vaikka ihan hölmö pieni esimerkki. Vaihdoin lauantaina lakanoita ja ne menivät tietenkin väärinpäin eli päätyihin jäi liian vähän lakanaa laitettavaksi sijauspatjan alle. Ei kun uudelleen koko homma. Sitten aloin miettimään mihin laitoin likaisen alulakanan ja huomaan pitäväni kädessäni puhdasta alulakanaa eli jepulis laitoin kahteen kertaan takaisin likaisen lakanan!(tätä kirjoittaessa juuri muistin, että pyykit ovat olleet koneessa koko päivän, hyi ne haisevat varmaan jo märälle koiralle)

Eilen olin sitten Helsingissä ja parkkihallissa miltei peruutin toiseen autoon, koska muistelin, että autossani on parkkitutkat, mutta nehän olikin siinä vanhassa autossa. Uudessa autossa on takapuolen lämmitin ja jos saisin valita, valitsisin pepunlämmittimen siltikin, vaikka peppu lämmitettynä voi tulla aika kalliiksi, jos satun peruuttamaan jonkun toisen autoon. Ehkä pahinta oli, että ajattelin eilen ajaessani kotiin, että onneksi omassa autossani on peräkoukku, niin se ensimmäisenä vaurioituisi tuollaissa pienehköissä tömähdyksissä. Siis eihän tässä uudessa autossa ole sitäkään ja sitä paitsi se peräkoukun asentaminenhan maksaa useamman satasen! Jep influenssa vei aivot. 

Viime viikolla, kun tulin Pärnun reissulta ja nappaisin seuraavana päivänä, kolmena yönä yhteensä nukutun 12tunnin jälkeen, yllä olevan fiilistelykuvan, niin kamera minua aika lailla kyllä järkytti. Kameran asetukset olivat väärin päin ja kamerasta tuijotti tuo alla olevan kuvan peto tyytymättömine ilmeineen! Huulipielet eivät voi tuosta enää alemmaksi valua...

Kaiken kukkuraksi tulin tuosta alla olevasta kuvasta varsin suruisaksi, koska jouduin äkkiseltään itsesäälin taifuuniin ja aloin miettimään ja säälimään omaa rakasta ukkelia. Mietin miten ukkeli voi rakastaa minua, jos joka aamu aamulärvini näyttää tuolta.. Mietinpä siinä sitten niine vähineni unineni jo kenties hieman harhaisen psykoottisesti, että mitä jos ukkeli ei rakastakaan minua, että vain luulen niin. Jepulis itsesäälihän se otti vallan.

Taas täytyy todeta, että naisen mieli on yllättävänkin harhaileva ja se seikkailee välillä sellaisia polkuja, ettei itsekään pysy perässä. Alla olevalle kuvalle kaikessa järkyttävyydessään saa toki nauraa, sille on hyvä nauraa, sillä mitä muuta oikeastaan voikaan tehdä, noh itkeä. ;) 


Tänä aamuna vein tyttären hammaslääkäriin, oikomistarkastukseen. Ei tule toiselle rautoja, purenta on oikein erinomainen, mikä oli mahtava uutinen. Joitain hampaita, joiden pitäisi olla jo ilmestynyt, ei kuitenkaan vielä näkynyt ja tytär passitettiin röntgeniin mikä toista pelotti aika kovin. Sydänlapsena tyttärellä on erinäisistä rönkläyksistä tietynlaisia pelkotiloja, mitä tulee lääkäreiden tekemiin tutkimuksiin. 

Ennen röntgeniä piti ottaa korvakorut pois, ne mitkä laitettiin muistaakseni 2kk sitten ja joiden kanssa harjoituskorvisaika meni loistavasti. Mitä silmäni tänään sitten näkivätkään, korvalehtien taustanappien kohdalla oli rusinan verran kovettunutta mömmöä! Mietin millä ilveellä ne korvikset edes irroitetaan ja toinen on vielä aivan paniikissa ja itkeä tirauttaa muutaman pienen kyyneleenkin ja sanoo, ettei ole uskaltanut mömmöistä sanoa. Samalla hetkellä syyllisyyden miekka oikein iskee sydämeeni ja ajattelen, minunhan olisi pitänyt ne tutkia ja mömmöjen perään kysellä, ei lapsen vastuulla ole niistä edes kertoa. 

Irroitin kuitenkin korvikset ja verta tuli aika paljon. Korvat eivät kuumottaneet, eivät olleet turvoksissa tai haisseet mädälle, mutta jotain epämääräistä settiä ällötykseen asti tuli kasakaupalla. Omassa mielessä tapahtui samalla notkahdus, kyllä olen surkeista surkein äiti, koska en ole tarkastanut korvia enää pariin viikkoon, kysynyt toiselta vaan, onko korvalehdillä kaikki hyvin. No ei ollut hyvin ei. Noh toisaalta, jos lapsi on valmis korviksiin, niin pitää lapsenkin niistä vastuuta ottaa mieleni seikkaili, mutta silti tiesin sisimmissäni, että äidin se pitää huoltaa ja hoitaa..

Vein hammaslääkäri kurjuuden jälkeen, side poskessa ja korvassa olevan lapseni kouluun ja tunsin oloni maan matoseksi, juuri tuollaiseksi happamaksi rusinaksi, joka todistetusti katsoo tuosta kauhuvalokuvastakin. Kamalinta on, ettei se mikään kauhukuva ole edes, vaan silkkaa todellisuutta.

Päätin sitten oikaista ja lohdukseni laittaa sumpit kapselikoneella eikä kahvinkeittimellä ja unohdin sitten laittaa mukin alle. Oli parempiakin kuvia kyseisestä episodista, mutta koska tänäänkin on epäonnen päivä, kuvat katosivat puhelimestani. On lauantaista asti ollut uusi puhelin ja liekö sekin osaltaan kupannut aivoni. 

Tälläistä sattuu, tälläistä on elämä ja onneksi on huumori, itselleen voi nauraa ja saa nauraa, koska muuten alkaisin vihaamaan itseäni ja loppu olisikin yhtä suruisaa mollisointua. 

Oli vielä jokin jymymoka viikon sisällä, mistä piti kirjoittaa tänne, mutta en muista mikä se asia oli. Eli kaiketi onnellisia ovat unohtelevaiset. 

Mitäs teille on sattunut siellä viime viikolla. Tuleeko näitä surkimus, huono äiti, huono puoliso fiiliksiä teillekin usein?

Iloisempaa iltaa kaikille ja yritetään huomenna taas uudelleen, jos yksi päivä menisi möhlimättä ja tulisi vaikka hyvä nassupäiväkin, jos se nyt vaan enää tässä iässä on mahdollista. 

tiistai 17. tammikuuta 2017

Merrell Arctic Grip ja et liukastu!










Sain syksyllä testiin Merrel Arctic Grip liukkaan sään unelmakengät. Merrell on yhdessä Vibramin kanssa luonut ainutlaatuisen jalkineen ja Arctic Grip -pohjan, jolla saadaan pitoa myös haastavalle jäiselle vesikelille ilman nastoja. Pitoa en olisi uskonut, ellen olisi kenkiä itse testaillut, kuin olisi tahmaiset teipit kenkien pohjassa, niin hyvin nappaavat jäähän kiinni ja eivät liu'u. 

Nyt kun pitkästä aikaa on oikea pääkallokeli, on aivan pakko vinkata kengistä teille. Kengät itsessään tuntuvat jalassa, kuin jalka olisi kiinteässä luistimessa paitsi, että nämä kengät eivät todellakaan luista ja kengät ovat kevyen oloiset jalassa pitää. Kengät istuvat, kuin hansikas ja oikea koko on kenkiä valitessa todella tärkeää. 

Sain itse testiin kengät koossa numeroa 39, mutta kengät olivat lopulta liian isot, vaikka kengän numeroni onkin 39. Normaali kengissä pieni väljyys ei haittaa, mutta näissä, mm. jalkaholvelle osuvan kohdan tulee olla jetsulleen antamassa tukea. No näitä sitten pääsi lopulta testaamaan tätini, jolla on ollut aiemmin sellaiset irroitettavat raudat kengissä, jotka ovat tätiä ärsyttäneet, koska kauppaan mennessä jne, niitä joutuu veksluttelemaan edes takaisin. 

Omat kokoa 39 Merrelit istuivat siten, kuin silkkihansikas tätini 40 koon jalkoihin. Täti on ollut 100% tyytyväinen kenkien pitoon, lämmittävyyteen ja miltä kengillä tuntuu kävellä. Eli kannattaa vaan tarkkaan valita kengät, eikä välttämättä tuijottaa liikaa kokonumeroa, niin hyvä tulee. :)

Vibram Arctic Grip-pitopohja, jolla saadaan nastakenkämäinen pito jäisellä vesikelillä. 100 g vanueriste ja fleecevuori suojaavat kylmältä. Kengän pohjassa oleva Thermochromatic-solu vaihtaa väriä, kun lämpötila tippuu alle nollan. Vedenpitävä kalvorakenne pitää jalat kuvina ja kosteuden ulkopuolella. Tämä kenkä on kehitetty erityisesti jäisille vesikeleille ja talven vaihteleviin olosuhteisiin. Hintaa kengillä on noin 170-180e, mutta tätini sanojen mukaan, ovat hintansa arvoiset. 

Minkälaiset kengät sinulla on, kun kuljet pääkallokeleillä ja onko jollain siellä nämä Merrell Arctic Grip kengät omistuksessa?

Koittakaahan olla liukastelematta siellä ja viettäkäähän mukava tiistaipäivä. Matkaan tästä Helsinkiin Souliina bloggaajan kanssa hömpöttelemään ja jos nyt olisi omat Merrelit, niin jalkaanhan ne lähtisi. Kuvat muuten otettu omalla testikerralla. :) Kannattaa katsella alla oleva videokin, jota katsomalla saa varsin hyvän vaikutelman, miten  hyvä pito Merrelin Artci Grip kengillä on. :)

maanantai 16. tammikuuta 2017

Pikkuserkkutreffejä, kihlajaisia, kissatappeluita, paljon kakkua ja hyvää ruokaa! Essence arvonnan voittaja

Olipa hyvä viikonloppu ja unet uusissa megaedullisissa Muumilakanoissa maistui hyvin. Hetken mietin, sopiiko nämä nyt meille, mutta kyllä olen Muumien kanssa katsonut sen verran hyviä unia, että käyttöön jää. Viikonloppuun mahtui niin paljon piristäviä ihmiskohtaamisia, että nyt on viimeisetkin flunssapölyt karkoitettu ja tuntuu, että olen taas oma itseni. Mökkihöperöyskin jäi jonnekin unholaan. Viikonlopusta virkistyneenä tempaisinpa tänään jo anivarhain aloittaen koko kodin siivousurakankin, koska akut tuli ladattua. 

Lauantai aamuun mahtui koominen tilanne, lähtiessä pikkuserkkutreffeille ja avatessani ulko-oven, vastassa nökötti vieras kissa. Meidän raihnainen Onni papparainen samantien rauhallisen coolein askelin asteli vierasta kisua päin ja alkoi jossain kohti istumaan ja tuijottamaan muualle. Vieras kisu peruutti pörheänä pois ja meidän Onnilla ei karvakaan värähtänyt. Tässä tuli todistettua mitä todellinen arvovalta on. :)


Perheen pienin oli rakennellut perjantaina pihalle erilaisia lumiukkoja, mutta Samun ilmeestä päätellen, vähintäänkin epämääräisen tuntuisia tyyppejä nuo lumiukot ja akat. 

Pikkuserkkutapaamista olin kovasti odottanut, sillä harmikseni edellisen tapaamisen jouduin peruuttamaan inhan migreenin vuoksi. Pikkuserkut ovat tulleet elämääni alle 2-vuotta sitten ja nyt meillä on tapana tavata vuorotellen kolmisin toistemme luona. Jännintä on, että ihan, kuin olisin tuntenut heidät aina. Olo on kotoisa ja voi olla miten päin vaan, puhua mistä vaan. Kumpikin pikkuserkku on ehdottomasti sieluuni ja sydämeeni tullut jäädäkseen.

Päätimme mennä syömään aika eksoottiseen paikkaan, en nyt tiedä minkä maalainen ravintola oli kyseessä, mutta paikka oli Kontulan ostari! Siellä tarjottiin Shish Kebabia, joka oli aivan megalomaanisen herkullista! Hiiligrillin/puugrillin makuista kanasaslikia, tsatsikia, runsain mitoin herkullista Naan-tyyppistä leipää, jopa nuo tomaatit räjäyttivät tajunnan. Mukaan kuului myös keitto, mehu ja salaattipöytä ja ostin mukaan Cokiksen, niin humps hintaa tuli 12e. 

Kontulan ostari ei ole ensimmäinen paikka, jonne olisin ajatellut mennä syömään todella hyvin, mutta kyllä vaan oli niin hyvää ja vielä edukasta ruokaa, että neljä tähteä. Viideskin tähti olisi tullut, jos sisustukseen olisi hieman panostettu. ;) Palvelukin oli todella ystävällistä. Minnehän seuraavaksi, takana on ravintoloita Lahdessa, Porvoossa maatilalla ja Herttoniemen suosittu Treffipub. On myös nautiskeltu toisen Chilisitruuan ruokablogia pitävän pikkuserkun herkullisten patojen äärellä. Ai niin seuraavaksi matkaamme Tallinnaan herkuttelemaan, taas on jotain mitä odottaa. :)






Sunnuntaina menimme perheen kera viettämään vanhimman tyttären kihlajaisia nuoren parin kotiin. Taas jännitti, sillä tulin tapaamaan tyttären avopuolison vanhemmat ja myös mieheni ex-puolison puolisoineen. Kaikki meni mahtavasti ja oli oikeat hyvän tuulen kihlajaiset, rennot ja kivat. Ihan mahtavaa, kun kaikki aikuiset tulevat toimeen, vaikka tälläinen uusperhe kokoonpano onkin. 

Tyttären avopuolisosta sen verran, että olen niin ylpeä Emma tyttären valinnasta, ei voisi olla mieluisampaa vävypoikaa meille. Ei mitään machokotkotuksia tai miehisiä hömpötyksiä. Toinen on niin sinut itsensä kanssa, jaksaa leikkiä Emman pikkusiskojenkin kanssa, ei esitä mitään, on oma aito itsensä. Kummástakin paistaa suuri rakkaus ja kunnioitus toista kohtaan ja tässä on pari, joka selkeästi nostattaa toinen toisiaan. Molemmat ovat vielä aivan älyvapaan hauskalla huumorilla varustettuja. Häitä jäämme odottelemaan innolla, jahka tytär saa opinnot ja ulkomaan vaihdot suoritettua. 

Illalla kotiin saapuessa, meillä oli takapihan ovi apposen ammollaan ja talo jäätävän kylmä. Ilmeisesti ovi oli jäänyt lukitsematta ja joku perheen eläimistä päättänyt käydä hieman happihyppelyllä. Takkaan tuli, kuumaa teetä ja samalla rauhoittavaa kynsien lakkailua. Nuo Treat kynsilakat tulevat minun mielestä kaikkein kauneimmissa kynsilakkapulloissa  mitä markkinoilta löytyy Ovat todella helposti levitettäviä, suti on pieni ja erinomainen ja kuivuvat hetkessä. Top Coatia päälle, niin pysyvätkin kivasti. Kynsilakan kauniin murretun punaisessa sävyssä "Celebrity" ja Treat kynsilakat olen saanut blogitestiin. Lisää Treat kynsilakoista voit lukea täältä




Treat kynsilakat eivät ole luonnonkosmetiikkaa, mutta ne ovat ns. "5-free" -lakkoja, eli niistä puuttuvat viisi kynsilakoissa yleisesti käytettävää ja haitallista kemikaalia (formaldehydi, formaldehydi resiini, tolueeni, dibutyyliftalaatti ja kamferi). 


Voisi sanoa, että todella piristävä viikonloppu takana, kun sain tartuttua imuriin, joka on kauhukseni sivakoinut meillä viimeksi jouluaattona. huomasinkin, että soijaa pukkasi imuroidessa niin maar mahottomasti. Kyllä positiiviset ihmiskohtaamiset ovat elämässä parasta. 

Nyt vielä essence meikkisetin arvonnan voittajaan eli meikit itselleen voitti: Terhi/Puikolta pudonnut9. tammikuuta 2017 klo 8.43
Oon käyttänyt Essenceä monta vuotta,kynsilakat& kulmavärit ovat olleet käytössä hyviä. :) 2 arvalla mukana :)

Puikoltapudonnut@outlook.com

Hurjasti onnea voittajalle ja olen sinuun yhteydessä tuota pikaa ja kiitos kaikille osallistujille, teitä oli paljon. Mukavaa uutta viikkoa kaikille ja olisi kiva kuulla, mitä siellä päässä viikonloppuna touhuttiin. :)